unisiepparini

Olen kuullut, ettei onnellisia unia saa ripustamalla unisiepparia sängyn ylle.

Olen ollut epätoivoinen, pakkomielteinen ja ahdistunut. Sinun sanasi ovat toistuvasti lävistäneet minua tikarin lailla, ja olen menettänyt uskoni tulevaisuuteemme jo kourallisen verran. Kuvitelmani tähdenlennot eivät ole vieläkään muuttuneet oikeiksi, vaikka olen toivonut sitä viinilasin rikkoutuessa lattialle. Nähdessäni lintuparvia, olen toivonut meidän olevan siinä ja muuttuvan itsenäisemmiksi, vapaammiksi. Muuttuvan laumaksi. Olen usein vaipunut pahaan uneen ajatellessani sinun olevan saamaton turhake, ja olen edelleen pahoillani siitä.

Mitä jos vuoden vaihtuminen sittenkin vain pysäytti ajan? Sitä en tiedä, mutta olen huomannut, että onnellisia unia saa vain nukkumalla vieressäsi. Olet unisiepparini.

aurinkoinen

Aurinkoinen katsoi horisonttiin ja nauroi. Nauroi ja hyppäsi.

Jäljelle jäi hapeton henkäys ja suuret kuplat koristamassa hopeisena kimmeltävää pintaa. Vain merenelävät huomasivat, mistä on kyse, ja puhkaisivat kuplat lähtiessään pakoon maailmaa.
Tyynen pinnan rauhan rikkoivat kullanhohtoiset hiussuortuvat, jotka pikkuhiljaa ilmestyivät pinnalle yksitellen, kuin eksynyt lintuparvi. Aurinkoista ei enää näkynyt.
Pieni olento järven toisella puolen huomaa hohtavansa keltaista kajoa. Hän nousee majastaan ja katsoo peilikuvaansa järven pinnasta.


”Äiti”, hän vaikeroi huolestuneena. ”En halua olla aikuinen.”

ilmalaivalla

Eikä suudelmat,
eivät kenenkään muun,
kuin epätoivoiset linnut,
lennä ilmalaivalla luokseni,
                   aamun ollessa minua nuorempi.

riippuvuus

Hengitän savua ilmasta ja kuuntelen kolinaa,
joka on peräisin turhista suunnitelmista.
Kävelen kadulla,
jonka nimeä en muista,
koska hän sai minut unohtamaan sen hetkeksi.

 16.1.2015
Hän sai minut unohtamaan,
millaista on olla riippuvainen jostakin,
mitä ei ole.
Kosketuksellaan hän teki minusta voimakkaamman,
kauniimman ja oikean.
Olin vihdoin olemassa.

 Kastelen varpaani vesilätäkössä,
enkä enää ahdistu kaupungin valoista.
Hän on saanut minut riippuvaiseksi itsestään.
Hänestä,
joka on.

kuvottavaa

Mun mielikuvituksettomuus oksettaa mua.

Tavoittiko se mut?
Istun kipein silmin tuijottamassa jotain:
En mitään
”en mitään”
Mietin sitä pakkomielteisesti
Niin pakkomielteisesti,
etten saa mitään tehtyä
ja se muuttuu todeksi:
Keskinkertaisuuteni
”keskinkertaisuuteni”

Se tavoitti mut.

rakas

Sä oot balanssi
Läpikuultava lohtu
Pienen pieni kivi,
joka sydämeni päältä vierähti.

Sä oot kohtuus
Lumoava kosketus
Suuren suuri sielu,
joka rakkauteni puolelleen voitti.

viimeksi paikalla 09.30

kiedon ympärilleni monen monta ajatusta
jokaisena iltana, kun ei näy varjoakaan susta
voin vannoa, niitä on monia
lämpimiä, kauniita, tuoksuvia.

joskus kietoudun liian aikaisin
ikävöin ja palaan ajassa takaisin
kaksi hyppysellistä kyyneliä
mutta niin turhaa hakea sääliä.

sumenevasta katseestani epätoivoa syytän
kolme kertaa yritän nukahtaa
ja vasta se viimeinen tehoaa.
Tilaa: Blogitekstit (Atom)