ilmalaivalla

Eikä suudelmat,
eivät kenenkään muun,
kuin epätoivoiset linnut,
lennä ilmalaivalla luokseni,
                   aamun ollessa minua nuorempi.

riippuvuus

Hengitän savua ilmasta ja kuuntelen kolinaa,
joka on peräisin turhista suunnitelmista.
Kävelen kadulla,
jonka nimeä en muista,
koska hän sai minut unohtamaan sen hetkeksi.

 16.1.2015
Hän sai minut unohtamaan,
millaista on olla riippuvainen jostakin,
mitä ei ole.
Kosketuksellaan hän teki minusta voimakkaamman,
kauniimman ja oikean.
Olin vihdoin olemassa.

 Kastelen varpaani vesilätäkössä,
enkä enää ahdistu kaupungin valoista.
Hän on saanut minut riippuvaiseksi itsestään.
Hänestä,
joka on.

kuvottavaa

Mun mielikuvituksettomuus oksettaa mua.

Tavoittiko se mut?
Istun kipein silmin tuijottamassa jotain:
En mitään
”en mitään”
Mietin sitä pakkomielteisesti
Niin pakkomielteisesti,
etten saa mitään tehtyä
ja se muuttuu todeksi:
Keskinkertaisuuteni
”keskinkertaisuuteni”

Se tavoitti mut.

rakas

Sä oot balanssi
Läpikuultava lohtu
Pienen pieni kivi,
joka sydämeni päältä vierähti.

Sä oot kohtuus
Lumoava kosketus
Suuren suuri sielu,
joka rakkauteni puolelleen voitti.

viimeksi paikalla 09.30

kiedon ympärilleni monen monta ajatusta
jokaisena iltana, kun ei näy varjoakaan susta
voin vannoa, niitä on monia
lämpimiä, kauniita, tuoksuvia.

joskus kietoudun liian aikaisin
ikävöin ja palaan ajassa takaisin
kaksi hyppysellistä kyyneliä
mutta niin turhaa hakea sääliä.

sumenevasta katseestani epätoivoa syytän
kolme kertaa yritän nukahtaa
ja vasta se viimeinen tehoaa.

kateus

kylmyydessä miljoona peittoa
peittämässä alastonta
perhosentoukallakin varmaan monta
minulla vain yksi

tähtitaivas

Automatka, pimeys, katuvalot. Tähtitaivas yrittää loistaa kirkkaasti valosaasteen lomasta, enkä mä tiedä vieläkään, kuinka kysyä sulta; mitä sä pelkäät? Saan sanottua, että tähdet ahdistaa mua, naurat ja saat mut unohtamaan. Mä haluun olla onnellinen, en haluu enää pelätä. Haluun uskoa rakkauteen.

"niin että.. mä rakastan sinua"    

Ja mä uskon.
Tilaa: Blogitekstit (Atom)