en keskity
Välillä mä unohdan, miten kävellään. Jalat alkaa tuntua
raskailta, enkä hahmota oikeeta asentoa. Eksyn typerä ilme mun naamassa toljottamaan
ihmistä, jolla on eriparisilmät. Toinen on ruskea, toinen sininen. Tykkään niin
paljon semmosista silmistä.
Välillä mä unohdan, miten puhutaan. Sillon mun ääni
kuulostaa hölmöltä, enkä muista mitä mä olin kertomassa. Katon kaikkia ystäviä
vuorotellen, kenenkään huomaamatta vaihdan aihetta ja ihailen niiden hymyjä. Tykkään
tosi paljon niiden hymyistä.
Välillä mä unohdan, miten luetaan. Kirjaimet vaihtelee keskenään
paikkaa, juoksee karkuun ja katoaa näkyvistä. Unohdan, missä mä oon ja etsin
kirjasta kuvia. Etsin kuvia, joille voisin keksiä uuden merkityksen. Mä niin
tykkään semmosista kuvista.
Välillä mä unohdan kaiken. Unohdan kasvoja, nimiä ja
tapaamisia. Unohdan siivota, palauttaa kirjat ja syödä vaikka olis nälkä. Mut
mä muistan elää, ehkä se on tärkeintä.
0 kommenttia: