jumalasi

22.2.16 Linda 0 Comments

Kuinka monta askelta uskallat
juosta muiden nähden, katseiden alla
Monestiko vilkaiset
olkasi yli, tyhjän käytävän toivossa
Sinä loit jumalasi, joka loi sinut
katsoakseen puolestasi taaksesi
Sinä pärjäsit ilman, muistan sen
Älä huku itseesi jumalasi tähden

Kuinka monta muistoa kadotat
uusiin tuuliisi, toivomuksiin
Monestiko katkaiset
välejä sieluihin, haastajiin
ollaksesi paras mahdollinen
Sinä synnyit, luot nyt itsesi
olemaan oma menestyksesi
Olet aina halunnut, muista se
Älä huku itseesi jumalasi tähden

blokki

16.2.16 Linda 0 Comments

Sumuisessa olossani koen ajatusten oksentamisen paperiin normaalia helpommaksi. Olenko muuttumisesta sekaisin vai stressaantunut muuttumisen yrittämisestä? Joskus sattuu, kun tippuu sumusta takaisin maan päälle.

Kirjoitanko minä tätä - juuri nyt - vai luulenko olevani joku muu? Kenties joku, ketä ihailen? Unelmieni henkilö, joka taitavuudellaan saisi korkeimmankin voiman ostamaan kirjansa, jos vain haluaisi.

Aivoni eivät rekisteröi edes omia sanojani omakseen, tuijotan usein seinää ja jumiudun ajatuksiini. Missä oikeastaan silloin olen? Joskus luulen kirjoittavani vain tunteakseni paperin rypistyvän kynäni voimasta. Osaisinpa sanoa jotain kaunista, enkä aina luovuttaa nukahtamisen ollessa liian lähellä epäonnistumisen rajaa.