rakkaudella vastalause
Niin ne piiskaavat, valovuosien päästä,repivät kappaleiksi aloittaen rinnasta
Siitä päätyen vapiseviin raajoihini,
ja sitä miettii sitten, onko kyseessä kohtalo
Vai onko kirous ikuisesti minun, luulisin
Sen tahtoisi taas viiltää ulos sisältään;
pilkan, naurun, haavoittuvuuden
Tai toteuttaa herännyt himo,
polttaa niiden lähde, lävistää luodein
Ne eivät aavista aukkoja omatunnossa,
kohdalla hakkaavan sydämensä
Ovat armoilla dopamiinin,
mun pettävän järkeni,
sen ensimmäisen luodin
Sen päivän sattuessa mua ei ole
Voin olla taas hiljaa ja odottaa,
missä kukaan ei näe tai kuule
Vaikka siellä me ollaan jo,
ennen ensimmäistä luotiani
0 kommenttia: