hetki

Sun käsilläsi kihelmöiden
mä silmiis vilkaisen
Kiemurtelen, ihan pitkin poikin
me ollaan auki
Ja niin,
meillä on vain toisemme
ja se hetki

-------------------------

Haluaisin herätä horroksesta
Ikiroudan alta
Metsien yltä
Missä ikinä olenkaan
Sinun hiljaisuudessasi

Haluaisin saada sinut
Pois tyhjyydestä
Kertomaan elämästä
Missä ikinä oletkaan
Sinun hiljaisuutesi syissä

kohtuus

Kimaltaa elämäni, vahdin saalistani
Missä unelmien kohtuus, missä aika
kun silmistä valon sammutamme
Pian loppuu tie, maailmamme
Pian maadumme maan tasalle

Kolinaa korvissa, silmät ummistetut
Jossain unelmien kohtuus, jossain aika
kun mielen kimalluksiin vaivumme
Pian loppuu maa, pian aika
Ehkä me jäämme maan päälle

jupiter

Kun katselin kanssasi Jupiteria,
eikä me puhuttu mistään vieläkään
Totuus tulee joskus ilmi,
mä ajattelin, etkä sä ajatellut mitään
Yhdessä naiivina keijupölynä,
tanssimme kauniina kohti loppua

Yksi, kaksi, kolme
Muistathan lupauksen
Neljä, viisi, kuusi
Kuuletko rukouksen

Kun istuin kanssasi lattialla,
etkä sä puhunut mistään vieläkään
Totuus tulee joskus ilmi,
sä ajattelit, enkä mä ajatellut mitään
Toivon loppumme olevan kaukana,
kun katselen kanssasi Jupiteria

itseinho

Kun sä vihaat itsesi lattialle, etkä enää nouse ylös euforian toivossa. Kun sun mieli on maan raossa ja haluat repiä raajojasi irti yksi kerrallaan, valella kasvosi bensalla ja sytyttää tulitikun. Olet muuttanut peilin sisään ja haluat pois, olla kuin ne muut. Sopusuhtaiset sielut, lihaksikkaine ajatuksineen sun vieressäsi saamassa veneesi kaatumaan. Kun sä haluat olla sä, mutta haluat raadella itsesi maan rakoon mielesi kaveriksi.

Kun sä juokset pakoon sitä, mikä sussa on huonointa, etkä enää löydä takaisin kotiin. Kun lopetat hengittämisen, etkä pysty edes siihen, koska säikähdät omaa varjoasi. Haluat talloa sen takaisin Vantaanjokeen - samoihin syvyyksiin, mihin raajasi putosivat - ja leijua uniisi ikiajoiksi. Selkeisiin uniin, joissa rakkaus on totta ja peiliin ei katso kukaan. Kun sä haluat olla sä, mutta näet peilistä vain ne muut.

aviapolis

Kiirehdi pakoon seiniä
             pakoon askelmia
kiihtyneiden liukuportaiden
varaan jääneitä ajatuksia

Piiloudu hiuksiisi
              pysyäksesi vapaana
              turhista juonista

Kuvittele pois ylimääräinen
              ja hyräile mukana

ei liikaa

Minä rakastan
kymmeniä lauseita
käsiä yhteen liitettyjä
       muttei rukouksia
Rakkautta puhdasta välillämme
joskus pienin epäkohdin
       muttei liikaa
       tietenkään

jumalasi

Kuinka monta askelta uskallat
juosta muiden nähden, katseiden alla
Monestiko vilkaiset
olkasi yli, tyhjän käytävän toivossa
Sinä loit jumalasi, joka loi sinut
katsoakseen puolestasi taaksesi
Sinä pärjäsit ilman, muistan sen
Älä huku itseesi jumalasi tähden

Kuinka monta muistoa kadotat
uusiin tuuliisi, toivomuksiin
Monestiko katkaiset
välejä sieluihin, haastajiin
ollaksesi paras mahdollinen
Sinä synnyit, luot nyt itsesi
olemaan oma menestyksesi
Olet aina halunnut, muista se
Älä huku itseesi jumalasi tähden
Tilaa: Blogitekstit (Atom)