vaihtopysäkki

Niin kiellettyä, mennyttä ja merkityksetöntä. Katsoa silmiin ilman syytä, muistaa sanoja vuosien takaa. "Sä oot tosi läpinäkyvä", ja pelko - ehkä jopa toive - siitä, että se on totta tänäänkin. Se on yksipuoleista sähköä, syyhyävä puristus sydämestä ja mieltään muuttava elämä. Hermostunut vilkaisu saa jalat pakokauhun pauloihin, ja sen vain tahtoo repiä ulos rinnasta, kuin koteloonsa jumittuneen perhosen.

Niin kiellettyä, epätoivoista ja turhaa. En olisi uskonut, mutta se alkaa yhdestä katseesta, joka on suora portti menneisyyteen. Vaikka tietää portin avautuvan vain yhdestä suunnasta ja kääntyvän sen jälkeen päälaelleen, sitä janoaa katseita toisensa perään. Se on himo, jolle ei mahda mitään. Kosketus, jota ei koskaan tapahdu.

Meni jo, rakkaani, meni jo. Älä vaihda junaa.

muistutuksia

En ole koskaan kuullut salaisuuksia simpukoilta, eivätkä ilmassa leijuvat pölyhiukkaset ole saaneet minua luopumaan unelmistani. On vain päiviä, jotka kummittelevat mielessäni toistuvasti, muistuttaen minua olemattomuudestani.

Varo hengittämästä muiden niskaan ennen laskuhumalaa. Juokse karkuun. Älä koskaan katso taaksesi, varsinkaan ensi yönä. Unelmoi utopiasta, koska kasveilla ei ole keskushermostoa. Piirrä ne lapaluiden väliin ja vedä keuhkot täyteen unelmia. Niitä unelmia, joihin vain sä yksin uskot.

En ole koskaan humaltunut pelkästään alkoholista, vaikka olen yrittänyt sitäkin. On vain muistoja, jotka kummittelevat, ja antavat typeriä ohjeita elämääni, josta on vaikeaa saada selvää muutenkaan.

Äläkä katso taaksesi.

ongelma

Ole herttainen, sinä vihaasi
uupunut kukka, kultaköynnös
Sinä tyhmä ja vajaa höperö,
sydämesi menettänyt -
                  se rinnastasi pisaroi
                  sekin kaunaansa uupunut
                  lapsirukka

Ole kiltti, sinä iholleni
palanut kirja, polttomerkki
Sinä julma ja ilkeä ongelma,
tunteeton sähköisku -
                  se mieltäni kaivertaa
                  sekin ihollensa arpeutunut
                  kilpailija


vesisadetta

Vesisadetta jos saisin tanssittua
makaisin nurmella ja valuisin viemäriin
Olisin sulaa sokeria, katuun jättäisin
                                 kädenjälkeni verelläni

Niin paljon              minä vihaan
                 rakastan vesisadetta
                ja sen tatuoin rintaani

Sateessa jos olisin kiinni sinussa
väsyisin täysin ja vaipuisin kainaloosi
Olisin sulaa hunajaa, sinuun jättäisin
                                  kädenjälkeni kyynelilläni

Niin paljon              minä vihaan
                 rakastan vesisadetta
                ja sen tatuoin rintaani

revontulesi

anna mun heikkona kaatua
käsivarsien varaan verhoksi
olen revontulesi ja kohtalosi
raajani taipuessa eilistä enemmän
mä käsilläni käyn läpi lämpöäsi

anna mun astua harhoihin
unelmien terälehtien painoksi
olen alkoholisi ja ongelmasi
kai nautitaan huomenna enemmän
kun huulillani käyn läpi ihoasi

minä: ystäväsi

itsestäänselvyytenä, sukat revenneinä
istun olkapäälläsi, siirrän sivuun huolesi
haukun kanssasi sinun entisesi
sinne kusipäiden valtakuntaan
kuuntelen pikkulintujen laulamat
ja istun hiljaa vain, olkapäälläsi

itsestäänselvyytenä, ahdistukseni alta
kerron pikkulinnuista, lauluista monista
jos mahdollisuus ehtii yllättää
vain tajutakseni; olen roskakori -
itsestäänselvyys, mieluummin hiljaa
sukat revenneinä olkapäälläsi

hautajaiset

aamuseitsemän asuntomurrot
alkoholista vauhkoontuneet
ne hajonneet hallitukset

maapallon hautajaiset
maanpakoon haitta-aineet
ne mainetta ahmineet
                  ja itsensä ampuneet