aaltoja
Tahdon löytää itseni Pargavuorilta haaveilemasta, hedelmäfestareilta tanssimasta ja tuntemattomasta kaupungista vaeltamasta. Aion vielä saattaa itseni siihen pisteeseen, jossa kotioven lukitusjärjestelmä katoaa lihasmuististani, enkä enää pelkää puhua muukalaisille. Toivon saavuttavani stressittömyyden juodessani kahvia rantakahvilassa, katsoessani ihmisiä silmiin ja ostaessani täysin tuntemattomia ruokatarvikkeita.Aion todella kävellä ympäri vanhojen katujen filmikamera kädessäni, tuijottaa välillä kengänkärkiäni ja tanssahdella kevyesti kuulokkeet päässäni. Haaveilen itseni upottamisesta hetkeksi täysin läpinäkyvään veteen ilman ajatusta tulevasta. Joskus toivon ilman viilenevän ja valojen syttyvän tähtitaivaan alla, kunnes voin nukahtaa turvalliseen syliin.
En tahtoisi olla kahlittuna päästäkseni joskus vapaaksi. Potkaisen oven auki ja havittelen kaukaisuutta, lämpöä ja korkeita maisemia. Tanssin yksin ja kirjoitan repaleiselle paperille haaveeni, jotka tiedän vielä joskus kokevani. Epätoivon aaltoja.
kuulostaa niin houkuttelevalta. toi on se mitä mä haluaisin tehä, mutta en vaan pysty. Mun listalla ahdistuksen hallinta nro. 1 ja sitten tämä, eli elämän haltuun otto numero 2. toivottavasti me päästään kaikki jonain päivänä pois meidän mielen ja arjen luomasta häkistä...
VastaaPoistaKiitos kommentista. Toivon samaa, mut tää yhteiskunta tuntuu vaativan ihan liikaa eikä aikaa jää juurikaan vapaudelle. Ainakaan tässä iässä..
PoistaNäähän on ihan kuin mun ajatuksia, mutta kauniimmin ja syvällisemmin esille tuotuna. Huh huh. Rakastuin sun kirjoitustyyliin, pakko selata blogiasi enemmänkin! :-)
VastaaPoistaIhana kommentti, kiitoksia!
PoistaTää on niin koskettava. On tärkeää tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Hienoa Linda! <3
VastaaPoista