matkalaukku

13.1.16 Linda 3 Comments

 Mulla on iso matkalaukku mielessäni, olouhteisiin nähden iso lista kohteista ja pelko tulevasta. Makaan lattialla tuijottaen kattoa ja mietin, miksi olen täällä vielä ja jaksaisinko oikeastaan edes olla missään muualla.
 Hänen makea tuoksunsa on tarttunut mun tyynyliinaan ja pelkään, että kun lähden, se haihtuu pois ikiajoiksi. Kirjoitan rakkausrunoja, vaikka tiedän, ettei hän tule koskaan ymmärtämään niitä. Hän ei tule koskaan ymmärtämään, miksi hajosin palasiksi kevään epävarmimpana päivänä ja miksi mä olen pelännyt rakkautta lokakuun 2014 jälkeen. Mä pelkään, mitä tapahtuu, kun muutan pääkaupunkiin hänen muuttaessa ajatuksiinsa - asiaan, mikä on ylitse mun ja tulee aina olemaan.
 Aivoni tuntuvat olevan yksi iso moottori, joka murskaa kaiken, mistä ajattelen toiveikkaasti. Yksi moottori, joka estää mua ajattelemasta mistään selkeästi ja saa mut pelkäämään kumpaakin vastakohtaa.
 Sydämeni hakatessa epätahtiin mä joskus toivon sen vain jatkuvan, koska maailma on mulle liian epävakaa. En halua kuolla, mutta mun matkalaukku painaa liian paljon.