kesä
Minä näin kauniita kukkia ja toivoisin olevani samanlainen. Toki pimeydessä, humalassa ja rakastuneena näkee kaikenlaista, jonka kuvittelee kauniiksi hattaraisten kuvitelmien takaa. Se on aika surkeaa toisinaan, ihailla tyhjiä kiviseiniä ja korkeita kallioita. Eihän ne muuta mitään. Mutta ne kukat, miksi ne pysyvät kauniina, vaikka niiden päältä kävelisi?
Minä näen kauniita kukkia joka päivä, enkä vieläkään osaa matkia niitä. Ollapa sellainen, joka ei mene suppuun pelkistä katseista, eikä edes sanoista. Myrkyttäisi tunkeilijat, avaisi terälehtensä ystäville. Ollapa kaunis joka suunnasta. Kelaa, ne on kukkia, vaikka joku oksentaisi niiden päälle.
0 kommenttia: